4.5 Merkkitieto

Merkkitiedolla tarkoitetaan tässä merkkien, kuten kirjainten (a...ö, A...Ö), numeroiden (0...9) ja erikoismerkkien (!"#¤, jne.) esittämistä. Kuten luvut, myös merkit esitetään bittien avulla. Tällöin täytyy sopia jokin yhteinen merkkikoodi, jotta kunkin merkin ja sitä esittävän bittijonon vastaavuus olisi yksikäsitteisesti määrätty.

Yleisimmin käytetty merkkikoodi lienee ASCII-koodi (American Standard Code for Information Interchange), josta on olemassa sekä 7-bittinen että laajennettu 8-bittinen versio. 7-bittisessä koodissa kunkin 8 bitin rykelmän (tavun) ensimmäinen (vasemmanpuoleisin) bitti on oletuksena 0. Jos se vaihtuu ykköseksi, ei muutos vaikuta mitenkään tavun esittämään merkkiin, sillä vain 7 vähiten merkitsevää bittiä otetaan huomioon. Siten tällä versiolla voidaan esittää 128 (=2⁷) erilaista merkkiä. 7-bittinen ASCII-koodi on sama kaikissa tietokoneissa ja ohjelmistoissa.

8-bittinen versio on nykyisin yleisimmin käytetty, sillä se mahdollistaa mm. skandinaavisten aakkosten åäöÅÄÖ käytön yhtäaikaa erikoismerkkien }{|][\ kanssa. Valitettavasti 8-bittisestä versiosta ei ole kaikille yhteistä standardia, joten eri tietokoneiden ja ohjelmistojen välillä on huomattaviakin eroja. Poikkeus on ASCII:n standardi ISO-885911, jota käytetään sekä Windowsissa että Unixissa.

8-bittisessä versiossa merkin esitykseen varataan siis yksi kokonainen tavu. Kaikki 256 (=2⁸) mahdollista bittikombinaatiota vastaavat täten eri merkkejä. Toisaalta kutakin merkkiä vastaava bittikombinaatio voidaan myös tulkita kokonaislukuna. Esimerkiksi kirjaimen A bittikombinaatio kahdeksalla bitillä on 0100 0001, joka heksadesimaalilukuna on 41 ja 10-järjestelmän lukuna (desimaalilukuna) 65. Koodissa on mukana myös ns. kontrollimerkkejä, joilla mm. kerrotaan, miten tiedoston sisältö on jaettu riveille. Tavallisesti rivin lopun merkkinä käytetään kahta kontrollimerkkiä CR ja LF (ASCII-koodit 13 ja 10).

Seuraavassa taulukossa on lueteltu 8-bittisen ASCII-koodin merkistö, jota käytetään DOS-käyttöjärjestelmässä (ns. maakoodi 850). Merkit numerosta 127 alkaen voivat poiketa.

DOSissa voidaan merkki näppäillä sen ASCII-koodin avulla: pidetään näppäin Alt alas painettuna ja näppäillään koodiarvo näppäimistön oikean reunan numeerisesta näppäimistöstä (Num Lock päällä). Vapautettaessa Alt ilmestyy kursorin osoittamaan paikkaan haluttu merkki.

Yksi kuvaruudullinen tekstiä vie muistia 80*25 merkkiä eli 2000 tavua. Tämä voidaan ilmaista myös kilotavuina (kt), joka on 1024 tavua. Yksi kuvaruudullinen vie siis noin 2 kt muistia, mikä on suhteellisen vähän.