Ennen asennusta on hyvä selvittää koneen näyttökortin tyyppi ja muistimäärä,
muiden lisäkorttien kuten SCSI-ohjaimen, verkkokortin jne. ominaisuudet.
sekä mahdolliset verkkoon liittymisessä tarvittavat tiedot.
Asennus käynnistetään yleensä joko asennuslevykkeeltä tai suoraan CD-levyltä
(edellyttää bios- ja CD-asema-tuen käynnistykselle). Asennuslevykkeet voidaan
tehdä esimerkiksi DOS- / Windows-ympäristössä CD-levyn mukana tulevalla
rawrite-ohjelmalla. Tarvittavat levykkeiden kuvatiedostot (image) löytyvät myös CD:ltä.
Asennus aloitetaan valitsemalla asennuksen tyyppi. Se voi olla
Seuraavassa mainitut kohdat esiintyvät expert-tyyppisessä asennuksessa.
Expert-asennuksen valinta on suositeltavaa, koska tällöin käyttäjä pääsee
``varmistamaan'', että kaikki asennuksen valinnat ovat oikeita.
Ensimmäiseksi valitaan asennuksen kieli, käytettävä
näppäimistö(kieli)tyyppi sekä
mistä asennus suoritetaan. Asennus voidaan suorittaa
lokaalilta CD-asemalta, kovalevyltä (esimerkiksi dos-osio)
tai verkon yli, jolloin valittavana on ftp,
http tai NFS-tiedostojärjestelmä -asennus.
Lokaalia- (CD tai kovalevy) ja verkkoasennusta varten on
olemassa omat käynnistyslevykkeensä: boot.img lokaalille-
ja bootnet.img verkkoasennukselle.
Seuraava vaihe on kovalevyn osioiminen / osioiden tyyppien sekä
niitä vastaavien hakemistojen (mount points) valinta.
SCSI-laitteita omaaviin koneisiin on tätä ennen valittava SCSI-tuki
(nimettävä SCSI-ohjain).
Kovalevyn käsittelyyn voidaan käyttää (vaihtoehtoisesti)
joko Disk Druid tai fdisk -ohjelmia. ``Kotikoneen'' tapauksessa
usein riittää, kun valitaan yksi osio itse Linux-järjestelmälle (ja ohjelmille)
sekä toinen osio swap-osioksi. Asennettaessa Linuxia palvelinkäyttöön,
tulee osiointi suunnitella huolellisemmin. Tällöin tulee ottaa huomioon mm.
väliaikaihakemistot (/tmp ym. jotka kannattaa sijoittaa omiksi
osioikseen) sekä asennettavat ohjelmat ja palvelut. Red Hat:in Linux-asennus
vie kovalevytilaa noin 100-500 megatavua, riippuen valittavista ohjelmista /
palveluista.
Osioinnin jälkeen käyttäjä pääsee valitsemaan asennettavia paketteja.
Käyttäjä voi valita valmiista pakettikokonaisuuksista ja / tai valita
asennettavat paketit "käsin" yksitellen. Red Hat:in paketteja on helppo
asentaa myös jälkikäteen, joten levytilan säästämiseksi kannattaa miettiä,
mitä paketteja todella tarvitsee.
Pakettien asennuksen jälkeen käyttäjältä pyydetään tiedot hiirestä,
näytönohjaimesta, monitorista, tulostimesta, aikavyöhykkeestä sekä
mahdollisesta verkkokortista ja (lähi)verkkoon liittymisessä tarvittavat
tiedot. Käyttäjältä kysytään lisäksi vielä mm. systeemin käynnistämisen
yhteydessä käynnistettävät demonit (daemons), ylikäyttäjän (root)
salasana, halutaanko tehdä käynnistyslevyke, sekä LILO:n
(Linux (boot) loader) asennuspaikka.
LILO voidaan asentaa joko
kovalevyn MBR:ään (Master boot record) tai systeemiosion (juuriosion) alkuun.
Jos koneessa on muita käyttöjärjestelmiä kuten DOS / Windows, on tässä
vaiheessa hyvä valita, käytetäänkö Linuxin käynnistämiseen esimerkiksi
Windows NT:n NTloaderia tai DOS / Win95 / Win98 -tapauksissa erillistä
loadlin ohjelmaa vai LILO:a itseään (jolloin muutkin käyttöjärjestelmät
käynnistetään LILO:sta käsin). Jos linux on asennettu käynnistymättömälle
osiolle (looginen asema tai ensimmäinen sektori > 1000), on syytä tehdä
käynnistyslevyke jolta Linux aluksi käynnistetään.
Runsaasti vinkkejä ja ohjeita Linuxin asennukseen ja käyttöön löytyy mm. Red Hat:in CD:n /doc -hakemiston alta.